Heissulivei!
Olen 2.vuoden (joka omalla kohdallani on viimeinen) lähihoitajaopiskelija, joka on nyt ottamassa askeleen tuntemattomaan - italialaiseen päiväkotimaailmaan. Tein tämän blogin jakaakseni ajatuksia vaihtoon liittyen, niin sen aikana kuin edeltävältäkin ajalta.
Olen haaveillut ulkomaan vaihdosta/ harjoittelusta niin kauan kuin jaksan muistaa. Kaiken odottelun jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että tämä on nyt oikea ala ja aika toteuttaa kyseinen haave. Niin mutkainen tie kun lähihoitaja(opiskelija)ksikin on kuljettu. Lukion, useampien Teatterikorkean pääsykokeiden, kokiksi valmistumisen ja keskeytettyjen restonomiopintojen ja jälleen muutamien pääsykokeiden jälkeen - täsä mä ny ole.
Kesäni vietin töissä vanhainkodissa, psykogeriatrisella osastolla. Tämän lukuvuoden alusta olen kuitenkin aloittanut erikoistumiseni lasten ja nuorten osaamisalalla. Töitä teen kuitenkin edelleen satunnaisesti kesätyöpaikassani.
Jaa et kui varten Italia? Jos multa olisi vielä lukioaikana (jestas siitä on kauan!) kysytty, että mihin lähtisin, olisi vastaus varmaankin ollut Ranska, Englanti tai Espanja. Kunnes muutama vuosi sitten kävin tuolloin Italiassa asuneen serkkuni perheen luona, olin myynyt sieluni Italialle (oops!). Näin ollen määränpää on ollut yksi, ainoa ja ainutkertainen siitä lähtien.
Pidemmittä puheitta: Tervetuloa seuraamaan matkaa tuntemattomaan ja sen yli!
~A~
